Onks nyt yö?



 Yöllinen sirkus?


Jaahas, ilta vapaa ja lapset nukkuu. Hetki jotain sarjaa ja sit nukkumaan. Aika perus kaava, eikö?

Yleensä kello lyö yli puolen yön, kun pääsen painamaan päivän päätteeksi pään tyynyyn. Silmät painuu kiinni melko nopeasti ja kohta jo ollaan tiedottomassa tilassa. Hetken. Todennäköisesti kello on vierähtänyt vajaan tunnin kun ensimmäisen kerran toinen termiiteistä on kömpinyt kylkeen.

Vanhempi on jo oppinut, että jos tulee aivan hiljaa eikä tee asiasta numeroa, pystyy nukkumaan todennäköisesti ehkä tunnin, kaksi vanhempien vieressä. Siis jos äiti ei huomaa. Iskään voi luottaa, ei varmasti herää.
Pari tiukkaa iskua kylkeen vaimolta ja toimeksianto: vie se omaan sänkyyn. Käskystä. Lapsi syliin ja zombina seikkailemaan lapsi omaan sänkyyn. Tehtävä suoritettu ja eikun unta palloon. Kunnes ne samat iskut tuntuvat taas. Jaahas, nuorempi termiittihän se siinä, vain puoli tuntia myöhemmin. Eri lapsi, sama toimeksianto vierestä; lapsi omaan sänkyyn. Shelvä! Nuoremmalle tilkka maitoa (tiedetään, pahaksi hampaille jne jne) ja asetellaan sänkyyn. Huh, yön toinen uroteko valmis ja sitten nukkumaan.

Hyvällä tuurilla yön aikana näitä toimeksiantoja saattaa tulla useampi, mikä aina ilahduttaa iskän mieltä. Ja kun luulisi, että termiitit olisi aamusta väsyneitä ja nukkuisi pitkään, niin väärin luulin. Jos molemmat nostavat päänsä ylös ennen 06.00, niin peli on menetetty. Yhden pystyy vielä vakuuttamaan, että nukkumista voi vielä hetken venyttää, mutta kahta ei sitten millään. Päivä alkaa silloin ja sitähän on sitten jäljellä rapiat 14 tuntia.

Aamulla kysyttäessä vaimolta, että miksi joka kerta pitää tökätä toinen hereille ja antaa toimeksianto, jos kerran itse on hereillä, on vastaus sama: minä valvoin ensimmäiset vuodet  termiittien kanssa, kun sinä sait nukkua. Asia selvä, onneksi tuli silloin nukuttua niin ei paina nyt nämä heräämiset ollenkaan. 

Olen miettinyt ja kokeillut montaa eri lähestymistapaa näihin öihin. Mitään selkeetä kaavaa ei ole, miksi yöunet eivät ole yhtenäisiä. Tai siis välillä on ja välillä ei. Sillä ei ole merkitystä, onko nukuttu päiväunet tai onko syöty iltapalaksi puuroa tai onko kuu ja tähdet tietyssä asennossa. Sekään ei vaikuta, onko päivä ollut toiminnan täytteinen vai laiskoteltu. Se vaan on niin, että jos tänään herätään niin herätään ja sitten kömmitään viereen. Piste.

Kai se siitä?

Kommentit