Aihetta juhlaan!
Joulu, jee! Joulun juhlapyhät lähestyvät kovaa vauhtia. Suomessa alkoholin myynti kasvaa valtavasti joulun aikaan, siis ihan törkeän paljon. Puhutaan sadoista tuhansista litroista alkoholia, jota käytetään niin lapsiperheissä kuin myös perheettömissä joulujuhlissa.
Alkoholin käyttö monessa perheessä on tabu tai asiasta vaietaan. Siis vaikka perheessä isä joisi kerran kuukaudessa saunaoluen tai puoliso lasin viiniä ruualla. Asiaa ilmeisesti hävetään niin paljon, että neuvoloissa tehtävässä Audit-alkoholikyselyssä vastaaja huijaa keskimäärin 3 pistettä alaspäin. Siis testissä, jonka tuloksen on tarkoitus antaa itselleen tietoa alkoholin kulutuksesta. Mitä tuon testin tuloksessa sitten pelätään? Tuomitaanko minut, jos juon saunaoluen tai lasin viiniä? Tai jos satun käymään kavereiden kanssa juhlimassa ja juon useamman oluen? Kysymys on usein omissa ennakkoluuloissa ja siinä, mitä ajattelee toisten ajattelevan alkoholista.
Mitä hyvää alkoholin käytössä on?
Tällä kysymyksellä usein aloitamme keskustelun nuorten kanssa työpaikallani. Vastaukset ovat poikkeuksetta samoja, mitä me aikuiset vastaamme: se rentouttaa, se on sosiaalista, saa ajatuksia nollattua yms. Ja tottahan se on. Kyllähän kaikki, jotka alkoholia ovat käyttäneet, tietävät sen vaikutuksista. Muutama lasi viiniä tai pullo olutta saa olon kummallisesti rentoutumaan.
Meidän perheessä lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät he vielä käsitä alkoholia. Kuitenkin heille kyllä kerrotaan, jos jompi kumpi vanhemmista on pois kotoa viihteellä. Ja alkoholista puhutaan kyllä ja juomista niiden oikeilla termeillä, viini, olut eikä "aikuisten limpparina". Miksi niistä pitäisi puhua kiertoilmauksilla? Mitä se auttaa tai suojelee? Minun mielestäni ei mitään.
Paikka kotona
Olen työni puolesta nähnyt ja keskustellut paljon alaikäisten kanssa alkoholista ja muista päihteistä. Näiden keskusteluiden ja kohtaamisten pohjalta olen pohtinut, miten minun pitää vanhempana suhtautua näihin, sitten kun omat lapseni ovat sen ikäisiä, että päihteet mahdollisesti alkavat kiinnostaa (toivottavasti vielä hetki, mieluiten pidempi).
Oma ajatukseni on, ainakin vielä toistaiseksi, että päihteistä ja niiden käytöstä pitää pystyä puhumaan avoimesti ja suoraan. Minulle on opetettu, että olin minä nuorena kuinka päissäni vain, olin aina tervetullut kotiin. Lupaa alkoholin käytölle ei vanhemmilta koskaan tullut, mutta jos alkoholia päädyin käyttämään, oli lupa tulla aina kotiin. Asioista käytiin kyllä keskustelua, mutta ei koskaan tuomitsevasti. Vanhemmat halusivat tietää, että miksi ja kenen kanssa, mutta syyllistämistä en kokenut koskaan. Kyllähän vanhemmat ovat huolissaan lapsista ja niin pitkään, kun lapset ovat alaikäisiä, myös vastuussa heistä. Onko väärin antaa lapsen mennä eikä rajoittaa, tietäen, että alkoholi mahdollisesti on kuvoissa mukana? Meillä tiedettiin, että alkoholi voi olla läsnä lasten viikonlopuissa, mutta meillä myös pidettiin kiinni tietyistä pelisäännöistä. Kotiintuloajoista ja velvollisuuksista.
Motivaatio?
Onko se sitten hyvä vai huono asia? Syyllistääkkö lasta ja vaatia päihteettömyyttä? Lapsi voi kiinnijäädessään luvata mitä vain, mutta on eri asia pitääkö hän lupauksensa (harvoin lapset pitää lupauksiaan päihteettömyydestä). Lapsen kanssa keskustellessa on hyvä pohtia yhdessä ääneen, mitä jatkossa? Mitä sanktioita tulee, jos käytän päihteitä ja mitä seuraa, jos pysyy päihteettömänä. Mikä on se motivaattori, joka auttaa lasta päihteiden kanssa kenties "turvallisella polulla". Osalla se on haave perheestä, haave töistä tai jokin muu asia. Mutta siinä hetkessä, nuoruudessa ne haaveet eivät välttämättä ole läsnä ja se tulisi meidän aikuisten ymmärtää. Vaatimalla lasta täysin päihteettömäksi ja tekemällä alkoholista tabun, me vain kasvatamme välimatkaa vanhempien ja lasten välillä. Puhukaa asioista, rakentavasti ja kunnioittavasti niin, että lapsi tulee puhumaan jatkossakin niistä. Niin minä suunnittelen tulevaisuudessa tekeväni.
Kommentit
Lähetä kommentti